Kilpailukeskuksena oli Mikkelin ravirata, 3 km kaupungin keskustasta. Se tarjosi erinomaiset olosuhteet monine valmiine rakennelmineen. Kovapohjaiset alueet ja runsaat sisä(katsomo)tilat olisivat toimineet hyvin sateellakin, mutta vähäistä puolenyön jälkeistä kuuroa lukuun ottamatta ilma oli hieno. Venlojen viestin aikaan lämpöä oli 20 astetta ja yökin oli leppeän lämmin. Viereinen maasto oli pääasiassa Puolustusvoimien vanhaa harjoitus-, nykyistä kaupunkilaisten virkistysaluetta. Sillä oli runsaasti ulkoiluteitä ja polkuja. Lähimaasto oli melko tasaista Kalevankangasta, parhaat suunnistusalueet kauempana. Korkeuseroja reiteillä oli vähemmän kuin Tampereella; miehillä saman verran kuin Sulkavalla eli tasan 10 viime vuoden keskiarvon verran, naisilla tasaisen lähimaaston vuoksi keskiarvoa vähemmän.
Maasto jakoi voimakkaasti kilpailijoiden mielipiteitä. Eräät kritisoivat voimakkaasti jo kisaa ennen. Moni heistä muutti mieltään osuutensa jälkeen. Jukolan maastolle ei ole määritelty jotakin tiettyä sabluunaa – Jukolan arvolle sopivaa: että on oltava etelärannikon avokalliomaastoa, Hollolan tai Joensuun tienoon suppia tahi maaston on oltava polutonta korpea, ei tämän tapaista, keskieurooppalaista, väylien rikkomaa ja nopeakulkuista. Jukolan arvoihin on kirjattu, että tapahtuma kiertää maata, mikäli sopivia hakijoita on. Maastotkin silloin vaihtelevat. Se on rikkautta.
Tyypillisissä nimettömissä kritiikeissä esitettiin mm., että Mikkelin tienoolla on lukemattomia maan parhaita maastoja. Nyt valittiin muka kaikkein huonoin. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt nimeämään ainoatakaan paikkaa, jossa tapahtuma olisi voitu järjestää. Totta on, että 50 – 60 km:n säteellä Mikkelistä löytyisi erinomaisia maastoja, joissakin tosin on nykyään isoja hakkauksia. Mutta ei löydy kilpailukeskusta tai kelvollisia liikenneyhteyksiä tai teknisiä liityntöjä.
Nyky-Jukolaa ei enää järjestetä jonkin ladon nurkalla hehtaarin pellolla. Keskusalueen tulee olla lähes 100 hehtaaria, josta osan tulee olla täysin avointa, osan kovapohjaista ja osan hyvin raskaita ajoneuvoja kestävää. Ja sen tulee olla käytettävissä kisan järjestelyihin..
Kaikkia ei runsaan ½ kilometrin aloitusosuuksien kaviourajuoksu miellyttänyt. Ehdotusten mukaan olisi ollut helppoa avata kulkuväylä raviradan isojen mainostaulujen väliin, jotta maastoon olisi päässyt nopeammin. Kaikista käytetyistä ja jaetuista kartoista ilmenee, että ko. kohtaa taulujen takana oli koko matkan kaikelta liikkumiselta kielletty alue (luonnonsuojelualue), jolle ei ollut mitään asiaa! Tämä kuvaa hyvin monien kritiikkien tasoa. Eri toiminnot (lähtöalue, emit-leimaus ja -purku, vaihto-/maalileimaus, kartan luovutus, karttatelineet, itkumuuri, silta) vaativat omat tilansa/alueensa, joiden on oltava tietyssä suhteessa toisiinsa. Jokainen ratkaisu on ko. paikkaan tarkkaan harkittu eikä kilpailijoita turhan takia juoksuteta vaihtoalueella. Oman mausteensa tällä kertaa toivat mm. se, että radan sisäosa oli jalkapallokenttiä eikä maailman nopeimmaksi usein nimitetylle kaviouralle saanut tehdä ainoatakaan reikää telineiden tms. pystyttämiseksi. Silti järjestäjät ratkaisivat nämä haasteet hyvin.
Järjestäjän valitsija, Jukolan johtoryhmä, voi myöskin valita vain sen maaston, jossa joku kilpailua hakeneista on halukas Jukolan järjestämään. Vaihtoehtojakin silloin pohditaan. Aivan kelvottomaan maastoon kisaa ei myönnetä, vaikka muut edellytykset olisivat hyvät. Kokonaisarviossa Navin tarjoamat olivat ko. vuoden hakijoista parhaat.
Huippumiehiltä ei kritiikkiä kuultu. He ovat tottuneet ympäri maailmaa erilaisiin maastoihin. Ne vaihtelevat maasta ja kilpailusta toiseen. Nyt se oli enemmän keski-eurooppalaista, ei peri-suomalaista. Kuntosuunnistajatkin olivat erittäin tyytyväisiä maastoon. Se soi sadoille ensikertalaisellekin onnistumisen elämyksiä, mitkä ovat tärkeitä.
Kilpailuun ilmoittautui ennätysmäärä Venloja – 1015 joukkuetta – mutta veljessarjoja hiukan vähemmän kuin Tampereelle eli 1444. Yhteensä ilmoittautui ennätysmäärä eli 14.168 kilpailijaa. Muutaman tasaisemman vuoden jälkeen ei-seurajoukkueiden määrä nousi paljon. Niitä oli Jukolassa noin 400 ja Venloissa 200. Eniten joukkueita oli tavan mukaan Helsingin Suunnistajilla, 16 kummassakin viestissä. Sen Venlat pääsivät kaikki maaliin, mutta veljeksistä yksi joukkue joutui keskeyttämään, kun kilpailija kaaduttuaan hukkasi silmälasinsa, jotka olisivat olleet tarpeen jopa liikkumiseen kartanluvusta puhumattakaan. Matkalla tapahtuu.
Mikkelin kaupunkilaiset saapuivat tuhatlukuisina seuraamaan tapahtumaa. Eräs illalla kaupungin keskustassa käynyt kuvasi, että normaalisti tuohon aikaan lauantaina varsin vilkas torin seutu oli kuin aavekaupunki. Jos ei oltu raviradalla, oltiin ainakin kotona seuraamassa oman paikkakunnan suurtapahtumaa televisiosta. Raviradan toimitusjohtaja, jolla on selviä vertailukohtia maksullisten ravien yleisömääristä, arvioi, että paikalla oli Jukolan viestin lähdön aikoihin hyvin lähelle 40.000 ihmistä.
Информация по комментариям в разработке