KESÄPÄIVÄ KANGASALLA -IHMEELLINEN LAULU -teoksesta Maakuntalaulun tarina (ABC IT 2003)

KESÄPÄIVÄ KANGASALLA -IHMEELLINEN LAULU -teoksesta Maakuntalaulun tarina
Kirjoittanut Heikki Mäenpää

Kerran eräs mies tuli ja kirjoitti runon linnusta,
joka istuu korkealla puussa ja laulaa.

Sitten eräs toinen mies teki siitä runosta laulun.
Laulusta tuli hyvin kaunis ja suosittu.
Se tapahtui Kangasalla.
Silloin oli kesä.

Voin kertoa sinulle pojasta,
joka oli ihastunut Kangasalan maisemiin.
Palatessaan aikuisena tuolle seudulle
hän kirjoitti runon
ja julkaisi sen lehdessään.

Runossa pikkulintu ylistää näkemänsä kauneutta.

Zacharias Topelius kertoo Kesäpäivä Kangasalla -runon synnystä:

”Kesällä 1853, jolloin kolera raivosi Helsingissä, läksimme jälleen pienelle retkelle Kangasalle, jonne everstiluutnantti Aminoff oli kutsunut meidät vierailemaan kauniiseen Franssilaansa Vesijärven rannalla.
Se oli herttainen perhe: isä vanhan polven veteraani, äiti yksinkertainen ja vilpitön, tytär Emilie, sittemmin rouva Bergroth, älykäs, lämminsydäminen ja jaloluontoinen. Hän se saattoi meidät jyrkkiä polkuja myöten Harjulan harjulle ja se antoi minulle aiheen paljon laulettuun
Sylvian lauluun (Kesäpäivä Kangasalla), johon G. Linsén sepitti sävelen.”

Runon syntymästä kului kymmenen vuotta.
Kangasalan maisemissa vieraili säveltäjä.
Seuraavana talvena sanat saivat sävelen.
Runosta tuli laulu.
Laulusta tuli kaunis, koskettava...
ja paljon laulettu.

Maria Linsén, säveltäjän tytär, kertoo kirjeessään Kangasala-Seuralle:
”Valitettavasti en tiedä paljon siitä matkasta, minkä isäni kesällä 1863 teki Kangasalle, koska en ole koskaan kuullut hänen kertovan siitä. Hiljattain olen kuitenkin löytänyt osan kirjeestä, jonka hän matkan jälkeen kirjoitti eräälle sisarelleen. Siinä hän kertoo, että hän tulkkina seurasi kahta saksalaista mainitulle matkalle ja, että he, samoin kuin hän itsekin, olivat ihastuneet paikan luonnonkauneuteen.

Hän kertoo, ettei hän koskaan unhoita niitä vaikutteita, mitä hän silloin sai. Tämän matkan jälkeen varmaankin syntyi hänen sielussaan tuo yleisesti tunnettu sävel Topeliuksen runoon
’Kesäpäivä Kangasalla’. Mutta vasta seuraavana keväänä, siis 1864, hän laski sävellyksensä julkisuuteen.”

Ensin laulua laulettiin ruotsiksi.
Sitten se käännettiin suomeksi
ja muille kielille.

Laulun sanat ja nuotit levisivät nopeasti
ja niitä painettiin moniin laulukirjoihin.
Erityisesti sitä opetettiin ja laulettiin kouluissa.

Edelleenkin se kuuluu lukuisien soittajien ja laulajien ohjelmistoon.
Monet pitävät erityisesti sen pianomuunnelmista ja niiden tunnelmista.
Voimakkaimmillaan tämä laulu on kuitenkin yhteislauluna.

Useimmiten Kesäpäivä Kangasalla -laulusta lauletaan vain sen ensimmäinen, viides ja kuudes säkeistö. Näin runon toinen, kolmas sekä neljäs säkeistö ovat jääneet melkein unohduksiin.

Sattumako vai kaitselmus; kaikki kuusi säkeistöä löytyivät kerran vanhan kotiseutuoppikirjan alkulehdiltä. Kangasalan kirkkoon kokoontuikin sitten tuhat soittajaa ja laulajaa levyttämään
noita kuutta säkeistöä. Levytys onnistui ja sai osakseen runsaasti huomiota. Pian tämän jälkeen huomattiin laulun sanojen kuvaavan hyvin myös Pirkanmaata ja koko Suomea.

Vuonna 1995 tämä rakastettu Kangasala-laulu nostettiin maakuntalaulujemme joukkoon
yli sata vuotta syntymänsä jälkeen.

Taululla on usein kehykset, jotka rajaavat kuvan katsojalle.
Kirjalla on usein kannet, jotka herättävät lukijan kiinnostuksen.
Laululla… laululla voi vain koskettaa ihmisen sisintä.

Lisätietoja [email protected]
kangasala.fi/laulu