Kiinnipitämisestä ja vapauttamisesta kehollisella tasolla.

Maanantain miete (videon kera):
Automaattinen ja alitajuinen reagtiomme ja tottumuksemme voimakkaan tunteen noustessa on yrittää estää sitä tuntumasta jännittämällä kehoamme. Ja samalla puristusotteella tulemme estäneeksi sen vapautumisen. Näin tuotamme toistuvaa draamaa sekä kipua ja kärsimystä. Jos tiedostamme tämän voimme aivan yksinkertaisesti lopettaa tekemästä näin ja alkaa päinvastoin vapauttaa -antaa kehomme rentoutua ja päästää irti sen reagtiosta. Ja antaa tälle tunteelle luvan vapaasti tuntua kehossamme sellaisena kuin se on. Ja antaa näin sen myös vapaasti mennä!


Maanantain miete, pidempi versio:
Irtipäästämisestä ja antautumisesta tähän hetkeen kehollisella tasolla.
Mielemme ja kehomme reagoivat asioihin melko kaavamaisesti juuri sillä tavalla kuin ovat oppineet. Nämä ovat usein hyvin kaukaa menneisyydestämme ja niinpä nämä tutut ja totutut reagtiomme saavat meidän olemuksemme palaamaan kokemuksellisesti aina uudestaan sinne menneisyyteen vaikke emme sitä tiudostaisikaan. Emme silloin osanneet antaa itsemme elää läpi näitä tunteita ja näin ne varastoituivat kehoomme odottaamaan aikaa ja hetkeä jolloin voisimme antaa itsemme kokea ne.
Ne odottavat niin kauan että huomaamme ne ja annamme niille tarvitsemansa huomion. Näin ne voivat antaa meille myös tärkeän viestinsä johdattaen kohti vapaampaa elämän ilmentymistä meissä.
Usein epämielyttävät tuntemukset tai hankalalta tuntuvat emootiot saavat aktivoituessaan koko olemuksemme jäykistymään kehoa myöten. Kun opettelemme rentouttamaan kehoamme juuri silloin kun se tottumuksesta yrittää kiristyä niin reagtio ei saakaan meitä niin helposti valtaansa.

Kun ymmärrämme ja huomaamme, että automaattinen ja alitajuinen tottumuksemme yrittää estää tunteita tuntumasta ja silti pitää niistä kiinni, niin voimme aivan yksinkertaisesti alkaa tehdä päinvastoin eli vapauttaa -antaa niille luvan tuntua kehossamme kokonaisuudessaan ja päästää niistä myös irti!

Olisiko juuri nyt se hetki, jossa voimme antaa itsemme kokea ja elää jonkin tunteen läpi asti. Ja jos se on kovin vaikea ja suurelta tuntuva niin edes palan siitä ja jatkaa myöhemmin. On hyvä jos voimme sitoutua jatkamaan tätä niin kauan ja monta kertaa kuin on tarpeen, vaikka akuutein kohta olisikin jo ohi. Joskus nämä emootiot ovat niin syvällä, että ne vaativat enemmän aikaa ja huomiota. Kun olemme ymmärtäeet tämän olevan ainoa vaihtoehto, mikäli haluamme koko olemuksellisesti päivittyä tähän aikaan, niin alkaa läsnäoloon vapautumisesta tulla
pikkuhiljaa helpompaa ja luonnollisempaa.
Rauhaa ja Rakkautta!
:)

Tampereen Tahmelassa Pyhäjärven rannassa ja järvessä 18.7.2022 kuvattu.
Kiittäen,
Janne Mikael