Viikon kierros Hammastunturin erämaassa ennen hyttysiä 2022

Kesäkuun ekalla viikolla tuli kuljettua viikon verran Hammastunturin erämaa-alueen kuusivaltaisessa eteläosassa. Lähdin Kutturasta Taimenjoen vartta pohjoiseen vailla kunnianhimoista reittisuunnitelmaa. Löyhänä ajatuksena oli kulkea Kynsileikkaamakurun kautta Appistuntureille. Maasto oli juuri niin kuoppaista ja tiheää kulkea kuin pelkäsinkin, joten Kynsileikkaamakurun kohdalla tarkensin reittisuunnitelmaa ja käännyin paluumatkalle Möllärinojan vartta pitkin Ivalojoelle ja takaisin Kutturaan. Viikon piti olla sateinen, mutta ne kiusasi vain kahtena ensimmäisenä päivänä. Ennustettu räntäsade jäi tulematta. Vaikka maasto oli hidaskulkuista, löytyi upeita paikkoja joka päivä. Tuli olo, että löytöretkeily kannattaa aina.
Linnut lauloi vielä hyvin, tarkistuslaskenta antoi lajimääräksi 47, mikä on mielestäni paljon, vaikka moni laji jäikin puuttumaan. Hömötiainen oli mun nuoruudessa neljänneksi yleisin lintulaji, nyt ei tullut tavattua vaikka kuljin Suomen erämaisimmissa metsissä viikon verran. Järripeippo, pajulintu ja punakylkirastas oli yleisiä päivittäin, myös leppälintuja, urpiaisia ja vihervarpusia oli paljon. Parhaana sinipyrstö toisen päivän iltana. Ehkä toinenkin kuudennen päivän iltana Ivalojokivarressa, olin jo nukkumassa teltassa ja oli niin kaukana, etten lähtenyt tarkistamaan. Saattoi olla kaukaa kuuluva punakylkirastas, ne kun lauloivat kuka mitenkin.