Скачать или смотреть Voimanostokilpailu raakamateriaali, Ali Heikkilä/KMV-lehti

Lehtijuttu:
Raakana on parempi
Vilppulan Parkkivuoren urheilutalolla lauantaina 13. joulukuuta järjestettävät omat voimanostokilpailut nostetaan raw-kisoina, eli tuloksia parantavia varusteita kuten penkkipaitaa, nostopukua tai polvisiteitä ei sallita. Sallitut varusteet raakanostoissa ovat nostovyö, rannesiteet ja polvenlämmittimet.
– Kyllä raw-nostot mittaavat paremmin nostajan todellista voimaa, kuin varustenostot, kertoo, Mikko Kokkonen, Vilppulan Veikkojen voimailujaoston puheenjohtaja.
Voimanoston varustenostokilpailuissa kävi viime vuonna kato, kun nostajat äänestivät jaloillaan ja lähtivät varustekisojen sijasta mukaan muotiin tulleisiin raw-kisoihin. Varustevoimanoston SM-kisoihin osallistui viime talvena alle 30 kilpailijaa, kun vastaavissa raw-kilpailuissa oli mukana satoja nostajia.
Varusteiden hyödyn arvellaan olevan kymmeniä kiloja per voimanoston nostolaji ja silloin puhutaan isosta kasasta rautaa, joka raw-kisoissa jää nostamatta. Nostajapiireissä ollaan kuitenkin nyt sitä mieltä, että kyllä raakana on parempi.
Voimanostossa käytettävät varusteet kehitettiin aikanaan suojelemaan nostajia loukkaantumiselta, mutta välinekehitys on tuonut markkinoille jo vuosia varusteita, jotka auttavat nostajaa nostamaan selvästi isompia kilomääriä. Tämä on johtanut siihen, että nostajat pystyvät käsittelemään ylipainoja omiin voimiinsa nähden, eli he nostavat varusteilla sellaisia painoja, joita eivät pystyisi ilman varusteita liikuttamaan. Tämän arvellaan johtaneen uudenlaisiin urheiluvammoihin ja loukkaantumisiin.
– Toki varustenostoissa tarvitaan oma tekniikkansa ja sitä eivät kaikki opi yhtä hyvin, samoin varusteet eivät auta yhtä paljon kaikkia nostajia, kertoo Kokkonen.
Lisäksi varusteilla nostaminen vaatii melkein sen, että harjoituksissa, kisoista puhumattakaan, on avustaja, joka auttaa varusteita päälle ja pois. Lisäksi, parhaat varusteet maksavat ja mitä paremmat, sen enempi.



Blogi:

Voimailukisat ovat perinteisesti olleet pienten piirien touhua. Salilla käynti on kuitenkin muuttunut, ihmiset käyvät nykyään salilla myös paljolti oman itsensä ja terveytensä takia. Aina välillä herää paikallisissa voimailupiireissä halu, että saataisiin lisää ihmisiä lajin piiriin, kun kerran siellä salilla on nykyään hyvin treenaavia harrastajia pilvin pimein. Yksi keino on se, että pidetään omat kisat ja houkutellaan näin ihmisiä lajin piiriin. Kynnys kilpailemiseen on kuitenkin edelleen olemassa, myös oman salin kilpailuihin.
Yksi syy tähän on se, että kilpailujen lajit on usein otettu kilpavoimailusta. Lähes joka kylästä löytyy yleensä kilpavoimailun harrastajia ja kun heidän tuloksiaan näissä nostomuodoissa vertaa kuntoilijan suorituksiin, voi kilomäärän ero vaikuttaa liian suurelta.
Eräs tapa saada salin ihmiset paremmin mukaan kisailemaan olisi se, että lajit olisivat jokamiesten ja -naisten lajeja. Lisäksi kisa käytäisiin toistokilpailuna ja tuloksissa otettaisiin vielä huomioon kisailijan paino, ikä ja sukupuoli, niin oltaisiin kaikki paremmin samalla viivalla. Miksei kuntovoimailijakin voisi kilpailla ja saada siitä lisämotivaatiota omaan kuntoiluun. Kyllähän hölkkäkisoissakin otetaan aikoja.