Esa Ruuttunen Kahden maan kansalainen

Edessä reitti tuntematon aukeaa
Herra luvannut on aina kantaa lastaan.
Hän vyötti minut työhönsä, Hän kuljettaa.
Mutta miksi tuuli yhä puskee vastaan?
:: Vaikka vaellus on vaivaista,
Minä vielä jaksan toivoa,
olen kahden maan kansalainen::

Takana aavikon ja vuorten janoisten,
vaivaloisten tulvavetten tuolla puolen
yöhöni heitän voimattoman rukouksen:
Sinä tiedät kaiken; elän taikka kuolen.
:: Vaikka vaellus . . . ::

Sinapinsiemenestä tekee puutarhan
uskollinen työmies Sinun avullasi.
Raota portti Valtakuntaan Jumalan,
älä pyytävältä peitä kasvojasi!
:: Vaikka vaellus . . . ::

Elämän jäljet pientareelle piirtyvät;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
:: Vaikka vaellus. . . . ::