Karitsall' kiitos olkohon (Achrenius 58)

Karitsall' kiitos olkohon alat', kosk' teurastettu on, ja hinnan ijät kelpaavan maksoi edest' kaiken maailman.
2 Se verens synnist' puhdistaa, kuin vuosi viidest' haavasta; täss' synnin makso kullainen, ot' vastaan vaan, o syntinen.
3 Hänen verens se kulta on, kuin tuottaa isän suosion; Hän meitä rakastaaksens ott', sill' poikans saalis olemm' tott'.
4 Se sinun vioist' pelastaa, Saatanaa vastaan puolustaa, pese itses veress' karitsan, niin sull' on puku taivahan.
5 Sill' puvull' käyt sä taivaaseen, pyhäin kanssa iloiseen, siell' haavans paljon maksanee, autuus niissä löytynee.
6 Viel' ne nyt auki seisovat, niiss' kalliit lampaat makaavat; viel' sullekin on sija jään', joudu vaan lähteen tykö tänn'.
7 Veri, kun vuosi kivun kanss' Jesuksest' ristiss' riippuissans, on kelvann', kelpaa edestän', mun, sinun, kaikkein ihmisten.
8 Nyt kiitos, kunnia totuudess' olkoon edest' rakkautes, Sun vaivas, tuskas, kuolemas, täss' olen, Jesus omanas.
9 Niin olen ijät' omanas, Sä olet myös mun uskon kanss'; Sinussa ijankaikkisest' tott' rauhaa nautin riemuisest'.