YSTÄVÄNLAULU | Teksti Leea Kantelus Sävel ja sovitus SUNO
YSTÄVÄLLE
Ehkä sä, rakas ystävä,
luulet, etten meistä, enää välitä.
Että kuljen vain omissa, ajatuksissani,
enkä huomaa painoa, sun hartioillasi.
Ehkä ajattelet, että hiljaisuuteni,
on välinpitämättömyyttä, sun suhteesi.
Etten sua arjessa muistaisi,
tai ettei ilosi, surusi, mua koskettaisi.
Kuule ystävä, totuus on toinen.
Minä välitän meistä niin, niin,
että aikamme ei siihen, riittäisi,
jotta ymmärtäisit kaiken, sen.
Näen enemmän, kuin arvaatkaan.
Kuulen sävyt lauseidesi takaa.
Mä aattelen sua, silloinkin,
kun katoan, mun arjen kiireisiin.
Ethän ajattele, että jos en kirjoita,
etten ehtisi, sulle vastata.
Se vaan tarkoittaa, ettei mulla oo, voimia.
Ja että itse saattaisin nyt, lohtua tarvita.
Ehkä mä, välitän, susta niin,
että pelkään sanovani jotain väärin.
Ehkä luulen, etten osaa oikein, selittää,
tai että sanoillani, satutan sua vain lisää.
Ja tänään, sulle rakas, ystävä,
haluan sanoa tämän.
Sä olet se, ystävä,
joka kulkee mun vierellä,
vaikka en sua useinkaan, nää.
Kuule, rakas ystäväni,
jos näkisit, mun sydämeeni,
näkisit siellä sun nimesi,
kirjoitettuna sinne, pysyvästi.
Jos sä näkisit, mun mieleeni,
näkisit siellä, ne muistoni,
jotka liittyvät aikaan,
sun seurassasi.
Mä kannan sua, mun ajatuksissani,
silloinkin, kun katoan kiireisiini.
Sua kiitän ajasta menneestä,
ja myös päivästä tästä.
Kiitän luojaa, sun kaltaisesta, ystävästä.
Sua muistan, keskellä mun arjen.
Ajattelen sua, kun kuulen lauseen,
jonka sä sanoisit paremmin.
Ja kun minusta ei kuulu, mitään,
mä muistan sut silloinkin.
14.2.2023 ©Leea Kantelus
Информация по комментариям в разработке