Puulusikka käsityönä | Väinön jalanjäljissä, osa 2/3

Jaksossa valmistettava leveäpesäinen ja sulkavavartinen lusikka on peräisin Lehtimäen Rannankylältä. Jäljitelmä on tehty luonnonväärästä koivusta, joka on tuoreena veistetty karkeasti muotoonsa ja saanut sen jälkeen kuivua noin kaksi viikkoa pyyhkeeseen käärittynä. Viimeistely on tehty puukolla ja kovelilla. Ruskea pinta on saatu aikaan uunissa kuumentamalla ja rypsiöljyllä sivelemällä.

Jaksossa tutustutaan myös Väinöntalo - Järviseudun museon perustajaan Väinö Tuomaalaan ja piipahdetaanpa jaksossa myös ruispellolla ja riihessä!

VÄINÖN JALANJÄLJISSÄ
Kolmiosaisessa Väinön jalanjäljissä -videosarjassa tutustutaan siihen, kuinka
talonpoikaisesineitä on aikoinaan valmistettu käsityönä.

PUUKÄSITYÖTAIDOT
Puun muotoilu käsityökaluilla oli arkipäivää maaseudun
miehille aina historian alkuhämärästä 1900-luvun alkupuolelle
saakka. Kaikki miehet tekivät puutöitä, joskaan
kaikki eivät olleet puutyötaitureita – usein vaativimmat
esineet jätettiin taitavampien valmistettavaksi. Jo varhain
olikin puutöihin erikoistuneita miehiä sekä “pienteollisuutta”.
1800-luvun lopulla puutöiden tekeminen
alkoi vähentyä, kun teollisesti valmistettuja tuotteita
tuli hiljalleen enenevissä määrin saataville.
1900-luvun myötä perinteiset käsityökaluilla valmistettavat
puuesineet korvautuivat vaihtoehtoisilla tuotteilla.
Samalla monet entisaikaan tavalliset puutyötaidot
ovat vaipuneet unholaan.

#puusukset #puukäsityöt #väinöntalo #ruis #riihi #väinötuomaala