UNIVERSUMIN KOHTALO

© Katse Kaikkeuteen 2019

Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
   / katsekaikkeuteen  

Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
  / katsekaikkeuteen  

Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
  / katsekaikkeuteen  

Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
katsekaikkeuteen@gmail.com

UNIVERSUMIN KOHTALO

Kaikella millä on alkunsa, on oleva myös loppunsa. Ehkä. Todennäkösesti. Koska me ollaan onnistuttu selvittään meidän 13 miljardia vuotta vanhan universumin kasvutarinan eri vaiheita, meillä on moniakin eri käsityksiä myös siitä, miten tää kaikki kerran syntyny vois tulla lopulta myös kuolemaan. Ehkä. Todennäkösesti.

INTRO

Sen jälkeen kun kosmologit oivalsi universumin saaneen alkunsa suuresta alkuräjähdyksestä, alettiin seuraavaks pohtia universumin kohtaloo. Meidän universumin lopusta ei oo vielä olemassa samanlaista yksimielisyyttä kun sen alusta, vaan muutamakin kilpaileva teoria. Meillä ei oo vielä yksimielisyyttä edes siitä, tuleeko universumi, muodossa tai toisessa, elään ikuisesti, vai onko se tuomittu jollakin tavalla tuhoutuun tyystin olemattomiin. Sen sijaan kosmologisessa yhteisössä vallitsee konsensus siitä, että tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin, universumi tulee lopulta olemaan ihmiselle elinkelvoton.

TURMION TEORIAT

Kaikista universumin kohtaloo ennustavista teorioista on jo pitkään erottunu erilleen kolme tuetuinta, jotka yhä kilpailee todenmukasuudestaan. Loppurysäys, lämpökuolema sekä loppurepeämä. Näistä ensimmäinen on nimeltään loppurysäys, jonka mukaan universumin tiheys on kyllin suuri voidakseen hidastaa universumin laajenemisliikettä niin, että se lopulta pysähtyis täysin ja alkais painovoiman pakottamana puristua takas kasaan, samanlaiseen tiheyteen, josta se aikanaan sai myös alkunsa, jonka seurauksena syntyis uus alkuräjähdys. Tän teorian mukaan universumi olis kun sykkivä sydän, jollon jokanen kasaanpainuminen tarkottais uutta alkuräjähdystä, ja universumi olis alkuräjähdysten ja loppurysäysten ikuisessa syklissä. Loppyrysäys on yks vanhimmista teorioista ja kolmesta johtavimmista se on kaikkein hatarin, koska kaikki meidän havainnot osottaa universumin laajenemisliikkeen kiihtyvän, eikä suinkaan hidastuvan. Jäljelle jää siis kaksi viimestä, universumin laajenemista tukevaa teoriaa: lämpökuolema sekä loppurepeämä.

LOPPULAAJENEMINEN

Lämpökuolemateorian taustalla on idea siitä, että tää alati laajeneva universumi, kaikkien tähtien erkaantuessa etäämmälle toisistaan, viilenee vähitellen kohti absoluuttista nollapistettä. Loppurepeämäteorian mukaan taas universumin laajenemisliike jatkaa kiihtymistään ylittää lopulta valonnopeuden. Tällön universumin paisuessa, meidän tarkkailema universumi alkais kutistua. Taivaalla näkyvien galaksien ja tähtien määrä alkais vähentyä, koska kauimmasta lähimpään, jokainen kohde alkais yks kerrallaan loitota niiden säteilemää valoo suuremmalla vauhdilla. Tän jälkeen universumin laajenemisliikkeen jatkaessa kiihtymistään, kaikki olemassaoleva aine alkais hajota takas samaan kaasumaiseen muotoon, jossa se oli ennen ensimmäisten tähtien muodostumista, kun kaikki hiukkaset alkais repeytyä irti toisistaan. Joten. Kumpi näistä kahdesta eri skenaariosta on kaikkein todennäkösin kohtalo meidän universumille? Lyhyt vastaus kuuluu, että me ei vielä tiedetä. Mutta kaikeks onneks me tiedetään melko hyvin se että me ei tiedetä. Koska sen ansiosta me tiedetään kuinka tietää.

TUNTEMATTOMAT TEKIJÄT

1920-luvulla, jollon oivallettiin sekä alkuräjähdys että universumin kvanttiluonne, alko syntyä yleinen ymmärrys siitä, että universumi laajenee, mutta hidastuvaa vauhtia, sekä siitä että koko universumi koostuu pohjimmiltaan hiukkasista. Kaksi edelleenkin hyvin vallitsevaa yleiskäsitystä, jotka on molemmat väärin. Nyt me tiedetään, että universumi laajenee kiihtyvää vauhtia ja että pelkästään 4% meidän tarkkailemasta maailmankaikkeudesta, koostuu hiukkasista, ja se mistä loput 96% koostuu, me ei tiedetä. 23% me kutsutaan nimellä pimeä aine ja 73% me kutsutaan nimellä pimeä energia, mutta mitä tää pimeä universumi on, me ei tiedetä. Se minkä takia tää on niin olennaista on se, että energian ja aineen kokonaismäärä määrittää universumin laajenemisnopeuden. Pimeä energia tarkottaa sitä voimaa, joka kiihdyttää universumin laajenemista. Me tiedetään, että pimeän energian ansiosta universumi on kiihtyvässä laajenemisliikkeessä, mutta mitä me ei tiedetä, on se kestääkö tää nykynen ilmiö loputtomiin, vai hiipuuko pimeän energian vaikutus, lakkaako tää laajeneminen joskus, onko loppurysäys kuitenkin vielä mahdollinen skenaario. Me ei tiedetä mitä pimeä energia ja sen ominaisuudet on. Se joka sen tiedon ensimmäisenä onnistuu saavuttamaan, tulee jäämään historian kirjoihin niiden harvojen merkittävimpien tieteilijöiden joukkoon, jotka on onnistunu muuttaan meidän käsitykset tästä maailmankaikkeudesta. Ja sekin on vasta alkua...