VORNA - Sateet (official lyric video)

Taken from the new VORNA album "Sateet palata saavat" - out September 27th on Lifeforce Records.

Order the new album here on limited 2LP, CD, Digital:
http://bit.ly/vorna_preorder

Video made by Jouni Valjakka / Obliviart

Lyrics: (english translation below)
Sateet

Taivo tummuu taas ja vaieta saa maa
kun kaamos henkii oloaan
Hetken kova ilma koivikoiden
puut antaa näyttää lehdiltään
Hetken vihmoo viima mielihin
kun vahvuus asuu muualla
Syntyy repijäksi
halkojaksi hartian
Saapuu saattajaksi
laskijaksi silmukan
Niskat murtaa, särkee sen
menneen muiston eilisen
Päätä painaa kumaraan
kunnes menee menojaan
Näillä sateilla kasvaa kauneus
ajassa, paikassa, ajatuksessa
Kylmyytensä tuokoon esiin värit sen
joka haudannut ne liian syvään on
On aika kaatua ja nousta
nähdä katkeruudeltaan
miten monta pitkää vuotta
sieti osan osattoman
Verestä vierii vettä pitkin
vanki syynsä syytäen
Liian kauan on sivusta
seurannut omaa taivaltaan
Huuhtoa saa päältä sen
hauraan vaatteen valheiden
Kasvot nostaa elämään
matkan loppuun näkemään
Täällä jokainen on omillaan
itse vastaa teoistaan
Näillä sateilla kasvaa kauneus
ajassa, paikassa, ajatuksessa
Kylmyytensä tuokoon esiin värit sen
joka haudannut ne liian syvään on

The Rains

The sky darkens once again and the earth falls silent
as the polar night reveals its presence
For a moment the harsh wind
exposes the grove's trees from their leaves
For an instant the cold wind scatters the mind
as strength resides elsewhere
Born to lacerate
to break one's figure
Appears as an escort
as the one who lowers the noose
Breaks the neck, shatters the bygone memory
of yesterday
Bends one's head down
until it departs
Beauty grows amidst these rains
in time, in place, in thought
Its coldness shall bring forth the colors
of those who have buried them far too deep
It is time to fall and rise
to see through bitterness
and how many long years
did one endure the role of a destitute
The water shall liberate
one from his prison of excuses
For far too long has one observed his own journey
on the sidelines
They shall wash away
the frail robes of deceit
To lift one's face towards life
to see his journey through to the end
Here, everyone is on their own
responsible for their own actions
Beauty grows amidst these rains
in time, in place, in thought
Its coldness shall bring forth the colors
of those who have buried them far too deep